Sunnuntaina tuli sitten lorulle loppu. Elämäni ja tulevaisuuteni menee taas uusiksi. Tämä on ollut hyvin tuskallista, olen rukoillut ja yrittänyt saada selkoa miksi näin piti käydä. Olen viettänyt pari päivää ystäväni Fannyn luona missä sain itkeä rauhassa, sillä minä en pystynyt olemaan yksin kotona. Sitten vietin yhden yön äitini luona, ja viime yön vietin ensimmäisen yön kotona. Enää en itke, mutta sydämeni on vieläkin pirstaleina.

En haluaisi enempää kertoa tästä, sillä en halua kirjoittaa tähän sanoja ja tekoja mitä myöhemmin tulen katumaan. Osaksi siitä syystä, koska asia on niin monimutkainen, enkä halua asettaa ketään huonoon valoon. Sanotaan vain, että joskus Jumala ei aina vastaa "kyllä" meidän pyyntöihin. En tiedä, miksi näin on tapahtunut, enkä tiedä mitkä Hänen aikomuksensa ovat minun suhteen, mutta haluan uskoa että Hän vielä antaa minulle arvoa ja onnellista loppua. Pakko on myöntää, että joskus haluaisin kysyä "miksi?", mutta en halua kyseenalaista Hänen tahtoaan. En tiedä miksi Hän vei minulta sen, mikä merkitsi minulle enemmän kuin mitään muuta, mutta en halua luopua toivosta. Yritän vain rukoilla, ja ehkä jonain päivänä palapelin palaset loksahtavat paikoilleen.

Heti kun uutinen erosta kiri intialaisen ystäväni korviin, hän päätti ryhtyä minun matchmakeriksi. Hänellä on kiikarissa järjestää minut naimisiin serkkunsa kanssa. En voi muuta kun nauraa, on siinä minulla ystävä. Enkä tarkoita tätä sarkastisesti. Hän tarjosi samaa tarjousta parisen kuukautta sitten, mutta kieltäydyin. Hän tulee huomenna keskustelemaan asiasta, minä aion vain istua ja kuunnella mitä hänellä on sanottavaa. Ehkä tämä on hänen tapansa lohdutella minua, joten en aio pinnistää vastaan. Mihinkään naimakauppaan en ryhdy, mutta voin ainakin kuunnella mitä hänellä on sydämessään. Pakko myöntää, että osa minusta on kiinnostunut...

Hiihtolomalla olisi aikomus matkustaa jonnekin, sillä kaipaan nyt irtiottoa Suomesta ja kaikesta kaaoksesta. Italia kiinnostaisi, mutta ei koska siellä asuu eräs tietty gigolo, minkä syliin en halua päättyä. Turkki on myös vahva ehdokas, sillä siellä olen käynyt ja siellä oli kivaa. Matkustelin Istanbulissa kaverini Suvin kanssa pari vuotta sitten, ja nyt olemme miettineet jos toistaisimme saman. Turkissa odottaa myös ystäväni Berk, jonka kanssa oli silloin pientä romanssia. Nyt ei ole romanssi mielessä, olemmehan onnistuneet pysymään hyvinä ystävinä kaikesta huolimatta. Olisi kuitenkin kivaa nähdä vaikka kahvikupposten äärellä. Mutta tosiaan, pois Suomesta olisi nannaa. Vain jos kukkaro olisi samaa mieltä..

Viikonloppu menee leffojen katseluun, lauantaina katsomme tyttöjen kanssa ensimmäisen Don-filmin, sunnuntaina menemme Lauran kanssa leffaan katsomaan toisen osan. Perjantai menee tosiaan kuunnelleen intialaista matchmakeriani, minkä jälkeen yritän tavata edesmenneen ystäväni pikkuveljeä. Hänelläkin on ollut vaikeaa, joten menen antamaan itkevälle olkapäätä.

Eilen kävin ostamassa sen, minkä olen haaveillut saavani jo puolitoista vuotta. Hamsterin. Hän on talvikko, ja nimeksi tuli Parvati "Paro" Shaphire. Hän on nyt minun rakkaudenkorvike, ja kohtelenkin häntä kuin vauvaani, vaikka kyseessä on vain pieni eläin. Laitan kuvia hänestä myöhemmin, sillä kaupassa suositeltiin antamaan hänelle pari päivää tutustuakseen uusiin ääniin ja uuteen asuinympäristöön. Hän on nukkunut suurimman osan ajasta kopissa, mihin laitoin pumpulia pehmusteeksi. Äidin pikku kulta <3

Ei minulla ole hätää, yritän edetä päivä päivältä. Keskityn nyt opiskeluun, duuniin, harrasteisiin ja matkusteluun. Yritän löytää itseni ja uuden polun elämälleni, vaikka juuri nyt tuntuu että kaikki polut on poltettu maan tasalle. Ehkä jonain päivänä palapelin palaset loksahtavat paikoilleen, tavalla tai toisella.