Tätä blogia päivittelee kahdenkympin alun Helsinkiläisnainen. Olen vanha-aikainen romantiikko, hiljainen miettijä, outolintu, feministi ja ikuinen optimisti. Unelmoin, matkustelen, meditoin, luen, tanssin, kirjoittelen, etsin ja rakennan itselleni muistorikasta elämää, niin hyvässä kuin pahassa. Olen tällä hetkellä sinkku, jonka aikana etsin itseäni ja suuntaa kaoottiselle elämälleni. Tervetuloaa lukemaan.
"When God closes one window, He opens another one". I'm gonna need some heavy tools, my window is stuck.
Tämä ensimmäinen viikko on ollut yhtä helvettiä. Pari ensimmäisen päivän ajan olin ystäväni Fannyn luona itkemässä, sen jälkeen oloni alkoi vähän piristyä. Tai ainakin niin halusin uskoa. Perjantaina kun aloitin rukoilemisen, ehdin vain aloittaa sanoin "Isä meidän" kunnes purskahdin lohduttomaan itkuun. Voin hymyillä ja valehdella maailmalle sekä itselleni, uskotellen että kaikki on ok, mutta Jumalalle en voi. Joskus elän jonkinlaisessa hetkessä, jolloin kiellän kaiken itseltäni. Silloin uskottelen itselleni että kaikki on niin kuin ennen, kunnes herään takaisin todellisuuteen ja olo muuttuu hyvin kurjaksi. Olen huomannut, että asioiden kieltäminen kostautuu painajaisella, joita minulla on ollut nyt pari päivää. Herään hikoillen, näkemäni kauhukuvat vilisevät silmieni edessä, ja olo on ensimmäiset pari minuuttia erittäin skitsofreeninen. En tiedä olinko nähnyt unta, vai olivatko ne todellisia muistoja. Yritän rauhoitella itseäni mantralla, otan läppärini sängyn äärelle, ja koetan katsoa jotain komediasarjaa saadakseni ajatukset kasaan. Se on toiminut hyvin, mutta koetan välttää tekemästä tästä jokapäiväistä tapaa.
Kotona on vaikeaa olla, kaikki tässä asunnossa muistuttaa minua Navinderista. Muutin tähän taloon koska halusin rakentaa meille kodin, mutta nyt se on vain hautakammio elämälle, jonka joudun hautaamaan syvään maahan. Tämä onkin osa-syy, miksi etsin nyt uutta asuntoa. Haluan rakentaa itselleni uuden elämän ja uuden mahdollisuuden. Vaikka olen hyvin pettynyt itseeni, joskus jopa vihaan itseäni, mutta olen oivaltanut että itsesyyttely ei auta mihinkään. Joko voin antaa itseni vajota syvälle mereen ja katsoa kun elämäni valuu hukkaan, tai yrittää nousta pystyyn ja avata itselleni uusia mahdollisuuksia. En tiedä mitä elämälläni aion nyt tehdä, tulevaisuus näyttää niin tyhjältä. Pelkään katsoa tulevaan, mutta se on nyt Jumalan käsissä.
Lähitulevaisuutta pystyn suunnittelemaan, esm kesäksi on buukattu kauan odottamani ja toivomani Kreikka-Turkki matka. Matka on ollut haaveissani jo pikkutytöstä asti, mutta syystä ja toisesta en ole voinut sitä toteuttaa. Ystäväni Kreikassa ja Turkissa ovat hyvin onnessaan kun vihdoin pääsen heitä moikkaamaan. Laskelmieni mukaan olen matkoilla noin 3 viikkoa, lähden kesäkuun alussa ja palaan juhannukseksi. Matka piristää oloani, ja odotan innolla. Lisäksi lähden helmikuun 4. päivänä Italiaan vähän irtautumaan tästä kaikesta. Olen poissa viikon, haluan nyt päästä jonnekin rauhoittumaan ja keräilemään voimia, sillä juuri nyt olen henkisesti ja fyysisesti niin uupunut.
~~~~
Haltiakieli on fiktiota, mutta tämä laulu kuulostaa Jumalan ylistyslaululta. Olen oppinut tämän kappaleen ulkoa jo muutama kuukausi sitten, ja hoilaan tätä aina kun tuntuu, että haluan irtautua tästä maailmasta. Kappale toimii joskus mantrana, vaikka ei ehkä saisi :
Snow-white! Snow-white! O Lady clear!
O Queen beyond the Western Seas!
O Light to us that wander there
Amid the world of woven trees!
Gilthoniel! O Elbereth!
Clear are thy eyes and bright is breath,
Snow-white! Snow-white! We sing to thee
In a far land beyond the Sea!
O Stars that in the Sunless Year
With shining hand by thee were sown,
In windy fields now bright and clear
We see your silver blossom blown!
O Elbereth Gilthoniel!
We still remember, we who dwell
In this far land beneath the trees,
Thy starlight on the Western Seas
Italiaan jo helmikuussa? Tämä kuulostaa huolestuttavalta, arvaammehan mitä se Antonio siellä heti yrittää :-(
Mutta yleisesti ottaen lohdullista lukea että katsot todellisuutta silmästä silmään etkä yritä sitä kieltää - ja että sinulla on tulevaisuudensuunnitelmia ja lääkitset itseäsi, etkä kuitenkaan onneksi tyhmimmällä mahdollisella hätärohdolla eli alkoholilla.
Heidi kirjoitti 15.01.2012 - 21:23
Ehhei, en minä sinne Antonion luokse ole menossa. Ystäväni Suomessa lentää sinne jo torstaina, ja liityn hänen seuraan lauantaina (koska menin lupautumaan auttamaan Piaa ja hänen miestä muuttamaan ensimmäiseen yhteiseen kotiinsa pe iltana). En halua hänen syliin, haluan vain päästä pois, ja koska ystäväni oli niin ihana kun pyysi mukaan, en voinut kieltäytyä. Olemme pari päivää Milanossa, voi olla että tapaamme Antonion, ehkä ei, mutta kaikesta huolimatta olemme sujut ja olemme tehneet sopimuksen että olemme vain ystäviä. Nyt kaipaan vain lepoa.
Ajattelu - olen kova pohtimaan asioita, joskus liikaakin.
Bollywood - nämä elokuvakokemukset maistuvat paljon paremmalta kuin länsimaalaiset filmit :P
Filosofia - mieliharrastukseni hiljaisina hetkinä.
Haydi - ns. taiteilijanimeni, jonka hauskojen sattumusten jälkeen sain Turkista. Käytän nimeä hyperavaruudessa, sillä minulla ei ole tapana mainostaa itseäni.
Intia - paikka, joka opetti minulle itsestäni ja indenttiteetistäni, ja auttaa minua tänäkin päivänä löytämään uusia puolia itsessäni.
Kirjoittelu - kirjoitan paljon, olenhan aina ollut kova raapustamaan tarinoita tavalla tai toisella. Minulle tarinoiden luonti ja jakaaminen on aina ollut intohimo, vaikka ei sitä välttämättä tule tehtyä niin usein kuin haluaisin. Joskus luon uusia maailmoja ihan omaksi huvikseni, milloin mielikuvitus saa lentää vapaasti ilman ulkopuolisen kritiikkiä.
Koti - ihana yksiöni Herttoniemenrannassa, Helsingin sydämessä.
Luonto - Äiti Maa meidät synnytti, kohdelkaamme Häntä rakastaen ja huolehtien.
Nemesis - se pimeä puoleni.
Opiskelu - opiskelen ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi. Ei vielä tiedä tuleeko minusta tarhatäti vai akuuttihoitaja...
Semi-vege - luovuin alkuvuonna 2011 punaisesta lihasta ja kanasta, kalaa sallin vielä syödä. Ainakin toistaiseksi.
Uskon voima - kuulun kirkkoon, uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta olen samalla avoin muille maailmoille. En haluaisi kategorisoida itseäni mihinkään uskonryhmään, sillä minusta kaikella on merkityksensä elämässäni enemmän tai vähemmän.
Yöpöllö - olen iltaihmisiä, ollut vauvaiästä asti. Aivoni eivät herää ennen puoltapäivää ja illalla olen pirteimmilläni. Paha tapa johon ei ole vieläkään löytynyt lääkettä. Toisaalta en sitä kaipaakaan.
Katsotut Bollywood-filmit:
3 Idiots (2009)
Aakrosh (2010)
Andaz Apna Apna (1994)
Atithi Tum Kab Jaoge (2010)
Bollywood - The Greatest Love Story Ever Told (2011)
Mutta yleisesti ottaen lohdullista lukea että katsot todellisuutta silmästä silmään etkä yritä sitä kieltää - ja että sinulla on tulevaisuudensuunnitelmia ja lääkitset itseäsi, etkä kuitenkaan onneksi tyhmimmällä mahdollisella hätärohdolla eli alkoholilla.