Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
Kirjoittaja

Tätä blogia päivittelee kahdenkympin alun Helsinkiläisnainen. Olen vanha-aikainen romantiikko, hiljainen miettijä, outolintu, feministi ja ikuinen optimisti. Unelmoin, matkustelen, meditoin, luen, tanssin, kirjoittelen, etsin ja rakennan itselleni muistorikasta elämää, niin hyvässä kuin pahassa. Olen tällä hetkellä sinkku, jonka aikana etsin itseäni ja suuntaa kaoottiselle elämälleni. Tervetuloaa lukemaan.

Ethän kopioi sisältöä ilman lupaa.

 

 

31.01.2012 - 13:05

Minä olen huomannut raapivani itseäni. Kun tuntuu että haluaisin itkeä, tai muuten vain päästellä höyryjä, alan raapimaan vasenta kättä oikean käden etusormella ja peukalolla, ja tunnevyöry laantuu. En tiedä tarkkaan mistä johtuu, mutta saattaa olla että se menee vanhan klassisen psykologian mukaan: fyysinen kipu laannuttaa psyykkistä kipua.

Itse asiassa minulla on ollut sama tapa aiemmin, mutta en ole aina huomannut sitä. Eilen tajusin että olen nyt yrittänyt tukahduttaa tunteitani liikaa, sillä huomasin että vasen käteni ja käsivarteni oli täynnä pieniä naarmuja ja viiltoja. Osan niistä en edes muistanut saaneeni. Useinhan se tapahtuu alitajunnassa, sitä yrittää kaikkensa ettei näyttäisi tunteintaan julkisesti. Pitänee nyt käydä apteekissa hakemassa hydrokorttisoonia, sillä pakkasessa naarmut alkavat kutiamaan ja polttamaan herkemmin.

Terapeuttini on läksyttänyt minua (ihan niin kuin olen läksyttänyt muita mutten itseäni) lopettamaan tunteiden tukahduttamisen. Jos tuntuu että haluaa itkeä, niin silloin saa itkeä. Ongelmani vain on, että en ole koskaan antanut itseni itkeä muiden ihmisten seurassa. Itken mieluimmin yksin, sillä julkisesti en kehtaa. En haluaisi näyttää minun haavoittuvaa puoltani, minut kun totuttu näkemään vahvana ja pirtsakkaana ihmisenä, joka aina putoamisen jälkeen nousee takaisin ylös, putsaa pölyt pois ja lähtee kävelemään eteenpäin. Nyt asiat on toisin, pahin pelkoni on toteutunut. Olen vajonnut meren pohjaan, enkä tiedä jaksanko nousta enää. En uskalla myöntää tätä kenellekään, hymyillen ja nauran vaikka sisältä kuuluu avunhuutoja.

Jos jaksaisi vielä muutaman päivän, lauantaina lähden Italiaan rentoutumaan, ja unohtamaan kaiken. Osa minusta haluaisi jäädä sinne pidemmäksi aikaa, osa minusta ei enää tiedä mitä tehdä. Tällä hetkellä tuntuu että minulla ei ole täällä Suomessa mitään. Ei mitään syytä jäädä tänne pyörittämään tätä samaa oravanpyörää mikä on jatkunut jo vuosia. Ehkä palaan uusine ideoineen, ehkä vain enemmän levänneenä. Sen näkee sitten.

Devika Rani kirjoitti 03.02.2012 - 00:51
Ymmärrän täysin! Itseänikin pidetään ihmisenä, joka jaksaa aina vain taistella tuulimyllyjä vastaan. Ei kukaan jaksa loputtomiin..

Maiseman vaihdos auttaisi taatusti, mutta sitä ennen sun pitäisi kuitenkin oppia hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet. Ystävien mielipiteitä kannattaa myös kuunnella tarkkaavaisesti, koska heiltä kuulet totuuden. Ja sitä totuutta kannattaa myös vaalia sisimmässä. <3

Itse sain kuunnella koko lapsuuteni ja nuoruuteni olevani tyhmä. Kun vuosikausia toitotetaan samaa asiaa, siihen lopulta alkaa uskomaan. Uskoin aikuisikään asti olevani tyhmä, kunnes ystäväni herättivät minut todellisuuteen.

Kun palaat takaisin Suomeen, pidetään vihdoin elokuvailtama, eikös vain? Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyvä elokuva auttaa. Saat itkeä ja nauraa suruasi meidän seurassa niin paljon kuin haluat. Ja jos tunnet edelleen vahvaa tahtoa lähteä opiskelemaan ulkomaille, niin etsitään sulle sopiva koulu!

Voimahalit! <3

Heidi kirjoitti 03.02.2012 - 16:37
Ihana idea! Pakko ottaa puheeksi kun palaan, kunhan hermoloma loppuu <3
Nata kirjoitti 04.02.2012 - 12:13
Hyva Reetta, count me in! :-D
Devika Rani kirjoitti 07.02.2012 - 00:15
En malta odottaa kun palaat!
Nata, ehdottomasti!!
Mulla olis mm. Dirty Picture -elokuva itselläni, jos kiinnostaa. ;)
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Minun maailmani

Ajattelu - olen kova pohtimaan asioita, joskus liikaakin.

Bollywood - nämä elokuvakokemukset maistuvat paljon paremmalta kuin länsimaalaiset filmit :P

Filosofia - mieliharrastukseni hiljaisina hetkinä.

Haydi - ns. taiteilijanimeni, jonka hauskojen sattumusten jälkeen sain Turkista. Käytän nimeä hyperavaruudessa, sillä minulla ei ole tapana mainostaa itseäni.

Intia - paikka, joka opetti minulle itsestäni ja indenttiteetistäni, ja auttaa minua tänäkin päivänä löytämään uusia puolia itsessäni.

Kirjoittelu - kirjoitan paljon, olenhan aina ollut kova raapustamaan tarinoita tavalla tai toisella. Minulle tarinoiden luonti ja jakaaminen on aina ollut intohimo, vaikka ei sitä välttämättä tule tehtyä niin usein kuin haluaisin. Joskus luon uusia maailmoja ihan omaksi huvikseni, milloin mielikuvitus saa lentää vapaasti ilman ulkopuolisen kritiikkiä.

Koti - ihana yksiöni Herttoniemenrannassa, Helsingin sydämessä.

Luonto - Äiti Maa meidät synnytti, kohdelkaamme Häntä rakastaen ja huolehtien.

Nemesis - se pimeä puoleni.

Opiskelu - opiskelen ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi. Ei vielä tiedä tuleeko minusta tarhatäti vai akuuttihoitaja...

Semi-vege - luovuin alkuvuonna 2011 punaisesta lihasta ja kanasta, kalaa sallin vielä syödä. Ainakin toistaiseksi.

Uskon voima - kuulun kirkkoon, uskon Jumalaan ja Jeesukseen, mutta olen samalla avoin muille maailmoille. En haluaisi kategorisoida itseäni mihinkään uskonryhmään, sillä minusta kaikella on merkityksensä elämässäni enemmän tai vähemmän.

Yöpöllö - olen iltaihmisiä, ollut vauvaiästä asti. Aivoni eivät herää ennen puoltapäivää ja illalla olen pirteimmilläni. Paha tapa johon ei ole vieläkään löytynyt lääkettä. Toisaalta en sitä kaipaakaan.

 

Katsotut Bollywood-filmit:
  • 3 Idiots (2009)
  • Aakrosh (2010)
  • Andaz Apna Apna (1994)
  • Atithi Tum Kab Jaoge (2010)
  • Bollywood - The Greatest Love Story Ever Told (2011)
  • Bunty aur Babli (2005)
  • Dabangg (2010)
  • Devdas (2002)
  • Dirty Picture (2011)
  • Don: The Chase Begins Again (2006)
  • Don 2 - The King is Back (2011)
  • Dostana (2008)
  • Ekk Deewana Tha (2012)
  • Ek Main Aur Ek Tu (2012)
  • Force (2011)
  • Housefull (2010)
  • Golmaal (2006)
  • Kabhi Alvida Naa Kehna (2006)
  • Khalnayak (1993)
  • Kuch Na Kaho (2005)
  • Lagaan (2001)
  • London Dreams (2009)
  • Main Prem Ki Diwani Hoon (2003)
  • Mausam (2011)
  • Om Shanti Om (2007)
  • Omkara (2005)
  • Once Upon a Time in Mumbai (2010)
  • Partner (2007)
  • Raajneeti (2010)
  • Raavan (2010)
  • Salaam-e-Ishq (2007)
  • Sholay (1975)
  • Tees Maar Khan (2010)
  • Tere Naam (1999)
  • Veer (2010)
  • Veer-Zaara (2004)
  • Zindagin Na Milegi Dobara (2011)